Musiikki tekee onnelliseksi

Käperryn surullisena ja lyötynä sohvalleni lämpimän villapeiton alle. Kissani tulevat vierelleni lohduttamaan, ne haluavat minun jakavan melankoliani niiden kanssa. Kuinka eläimen vaisto voi olla näin hienovarainen. Mietityttä, miten ne aina tietävät tuuleni. Ne vaistoavat sen melkein aiemmin kuin minä, vaikka nousen reippaasti viimeiset askelet portaita ylös asuntoon. Siellä ne odottavat oven takana ja kuulostelevat askelten painosta millä mielellä olen. Hellyydenosoitukset sohvalla eivät ota loppuakseen.

Haen keittiöstä nopeasti kuumaa kaakaota, asetan CD:n asemaan ja lysähdän sohvalle kahden enkelini viereen. Hitaat ja tunteikkaat kappaleet ovat nyt sitä mitä kaipaan, soul ja poppikin käy. Tummaäänisen Saden ”The Sweetest Tabu” rauhoittaa kummasti. Richard Marxin ”Right Here Waiting” jaToni Braxtonin ”Un-Break My Heart”

saavat minut tuntemaan oloni paremmaksi.

Tähän hätään sopisi jazz-musiikkikin, mutta jään musiikin pehmeään maailmaan, ja otankin ihan päinvastaista musiikkia esille. Johann Pachabel syntyi elokuussa 1653 Nuernbergissä Saksassa. Hänestä tuli barokkisäveltäjä ja urkuri. Hänen ainoa säveltämänsä kaanoninsa on Pachabelin kuuluisin teos, jota monet nykymuusikotkin ovat käyttäneet kappaleissaan. Minulla on nyt juuri sellainen olo, että haluan kuulla Pachabelin kaanonin.

Myöhemmin, nukuttuani hieman sohvalla voin sitten kuunnella modernimpaa musiikkia. Hyllyssä seisoo laaja valikoima musiikkia, joka muuttaa tunnetilan. Onnellisena kuuntelen menevämpiä kappaleita, ja myönnän, että musiikilla on myös erittäin terapeuttinen vaikutus. Silmäluomeni painuvat Pachabelin kaanonin ajaksi.

Rentouttavan hetken jälkeen on aika havahtua ja soittaa kappaleita, jotka hitaasti muuttuvat tempoltaan nopeimmiksi. Aloitan Buikan ”No habrá nadie en el mundo” -kappaleella. Tämä biisi saa minut nälkäiseksi ja haluan lisää samantyyppistä sensuellia musiikkia. Saman esittäjän ”La Bohemia” sekä Yasmin Levyn ”Adio Kerido” osuvat sydämeen. Imanyn ”You Will Never Know” saa minut jo tanssahtelemaan ja keventää mieleni.

Lopuksi jatkan mummomaisesti ihanalla Bette Midler -kokoelmalla, jonka sain muutama vuosi sitten joululahjaksi äidiltä. ”From A Distance” ja ”The Rose”, kuten CD:n loputkin kappaleet ovat seuranani illan.

lue lisää